Kaikilla uskonnoilla on omat päämääränsä, joita niiden harjoittajat tavoittelevat, kuten esimerkiksi valaistuminen tai taivaaseen pääsy. Tapa, miten tätä kohti kuljetaan, jakaa uskonnot karkeasti kahteen ryhmään: oikean ja vasemman käden polkujen uskontoihin. Oikean käden polulla opastus tulee ennalta annettuna ylhäältä päin tai yhteiskunnasta ja korostaa usein nöyryyttä ja haluista pidättäytymistä autuuden saavuttamiseksi. Vasemman käden polun kulkija sen sijaan on itse oma oppaansa eikä ota mitään valmiina, vaan kyseenalaistaa yhteisössä vallitsevat moraalisäännöt ja ajattelee itse aina ennen kun ottaa ohjeita vastaan keneltäkään. Tässä vaiheessa lienee selvää, että satanismi on vasemman käden uskontona on erittäin itselähtöinen. Vaikka satanistisessa maailmankuvassa tiedostava itseys on pohja kaikelle, emme voi silti kieltää ulkoisen maailmankaikkeuden olemassaoloa ja omaa paikkaamme siinä.
Toisin siis kuin yleinen harhaluulo tuntuu olevan, satanismin itsekeskeisyys ei tee sen harjoittajasta automaattisesti kusipäätä (vaikkakin myös sen mahdollistaakin). Sosiaalinen kanssakäyminen on koodattu muiden eläinten tavoin osaksi
meidän perimäämme ja se on suurimmalle osalle ihmisistä yhtä tärkeä
perustarve kuin syöminen tai nukkuminen. Niin kutsuttujen peilisolujen ansiosta osaamme asettua kanssaihmistemme asemaan ja kokea osamme heidän iloistaan ja murheistaan.
Minä itse pidän vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa ja haluan olla läheisilleni miellyttävää seuraa, sillä se saa myös oman oloni tuntumaan hyvältä. Hyvin usein tämän todetessani saan tosin kuulla syyllistävää saarnaa siitä, miten itsekästä tällainen ajattelu on. Mielestäni nautinnon saaminen toisten huomioon ottamisessa ei ole missään nimessä huono asia. Päinvastoin, monissa oikean käden uskonnoissa esiintyvä kultainen sääntö "Tee muille niin kuin haluaisit itselle tehtävän" on paljon tekopyhempi ja epäaidompi ohjenuora, sillä toimiessaan oman tahtonsa vastaisesti ihminen valehtelee sekä itselleen että muille oman taivaspaikkansa säilyttämisen toivossa.
Kaikkia ihmisiä ei siis tarvitse kohdella ystävällisesti; jokaisen vastaantulijan on ansaittava se omalla käytöksellään. Maailma on täynnä mulkkuja, jotka käyttävät muiden sinisilmäisyyttä hyväkseen antamatta mitään takaisin, jos vain saavat siihen tilaisuuden. Toisaalta, ei ole myöskään mitään syytä, miksi tuntemattomia pitäisi kohdella vihamielisesti etnisyyteen, sukupuoleen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta, elleivät he itse anna siihen mitään syytä.
Rakasta niitä, jotka ovat sen arvoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti