Miksi satanismi?

Ensikosketukseni vasemman käden polkuun oli karkeasti arvioiden viisi vuotta sitten. Suurin osa yksityiskohdista on hämärän peitossa, mutta yksi tapaus on jäänyt elävästi mieleeni. Tuolloin eräänä päivänä minä ja pari ystävääni satuimme päätymään satanismista kertovalle Wikipedia-sivulle. Olin jo aikaisemmin lukenut jotain siitä ja muistan todenneeni, että "satanismi on ainoa uskonto, jossa on mitään järkeä". (Tuolloin käsitin uskonnon enimmäkseen tapakristillisen kasvatukseni pohjalta, mutta sittemmin olen tutustunut myös muihin pakanauskontoihin, jotka jakavat samankaltaisen maailmankatsomuksen.) Vaikka olinkin kiinnostunut satanismin filosofiasta, niin tuohon aikaan kuitenkin naivisti uskoin, ettei uskonnoilla ole sijaan puhtaasti luonnontieteellisen maailmankatsomukseni seassa ja satanismi jäi unohduksiin joksikin aikaa. 

Kiinnostukseni vasemman käden polkuun heräsi uudestaan, kun löysin uuden näkökulman uskontoihin ja niiden vaikutuksiin niiden harjoittajissa. Aikaisemmin ajattelin, että uskonnot ovat vain jäänne ihmisen varhaishistoriasta, jotka pysyvät hengissä vain, koska niiden lapselliset ja taikauskoiset seuraajat eivät uskalla kohdata totuutta ja päästää irti harhamaailmastaan. En kuitenkaan voinut olla hämmästelemättä sitä, että minkälaisia henkisiä voimavaroja uskovaiset saavat uskostaan irti. Filippiiniläiset kristityt ristiinnaulitsevat itsensä Jeesuksen jalanjälkiä seuraten, buddhalaiset munkit venyttävät ihmiskehon rajoja ja äärimuslimit antavat oman henkensä uskonsa puolesta. Koska kaikki eivät voi olla oikeassa, on tuon voiman lähteen oltava uskossa itsessään: psykologisessa plasebossa. Ja minä halusin osani siitä.

Tästä eteenpäin satanismi oli luonnollinen suunta:

Sen maailmankuva oli valmiiksi sopusoinnussa omani kanssa; riippumatta siitä mistä kaikkeus ympärillämme on lähtöisin, me olemme osa sitä ja vain itsetietoisuutemme kautta voimme kokea ja merkityksellistää sen toiminnan. Maailma vaikuttaa meihin jatkuvasti, mutta samalla me voimme itse vaikuttaa siihen.

Halusimme tai emme, ihmiset ovat miljoonien vuosien evoluution tuloksena kehittyneet sentimentaalisiksi olennoiksi. Tunteet määräävät käyttäytymistämme siinä missä järkikin, ja useimmiten jopa vahvemmin. Rituaalinen Työskentely tarjoaa satanistille työkalut vaikuttaa omaan käyttäytymiseensä ja siten ohjata sitä sellaiseen suuntaan, että saamme lyhyestä Elämänkaarestamme mahdollisimman paljon hyvää irti.

Symboliikka on olennaisessa osassa kaikkea uskonnollisuutta, sillä se pitää uskonnon opinkappaleet ja tavoitteet mielessä, ja pysyy voimakkaana silloinkin, kun yksilö on heikko. On siis tärkeää, että uskonnon symbolit kuvaavat vahvasti sitä arvomaailmaa, johon yksilö uskoo, ja että yksilö kokee ne omakseen. Allekirjoittaneelle Saatana kuvaa ihmisen eläimellistä alkuperää, joka toimii vastakohtana kristinuskon vanhentuneelle arvomaailmalle, joka syyllistää ja tuomitsee ihmiselle ominaisen käyttäytymisen, kuten seksuaalisuuden, vihan ja tiedonjanon. Saatana ja Häneen liitetty Pimeys muistuttavat myös, ettei elämä ole aina valoa ja ihanuutta, mutta niitä hetkiä ei tule pelätä, vaan niitä tulee pitää arvossa iloisten tapahtumien vertaisina virstanpylväinä elämän polulla.